Toka kerta -prologi

Siitä se ajatus sitten lähti! Vuosi oli -98- ja menossa kolmen A:n iltapäivä: Anna, Auli ja Aurinko. HS:än työpaikka sivuilla ISO HM:än ilmoitus: Staff needed! "Suvi, hae tonne duuniin", sanoi joku edellä mainittu. Tein työtä käskettyä ja sille tielle jäin.

Kolusin 11vuoden aikana kaksi isoa vaatealan yritystä visuaalisen markkinoinnin parissa (tollai niinkun hienosti sanottuna). Matkustin ympäri maailmaa töitä tehden, kontaktoin ja koulutin ihmisiä - satoja. Suurin osa ajasta mulla oli helvetin hauskaa, loin elinikäisiä ystävyys-suhteita, tulevaisuuden bisnes kontakteja -tietämättäni.

Vuonna 2009 tuli sitten totaali stoppi. Isäpuoleni poismenon jälkeen minulle kristalloitui, oikeasti, miten lyhyt elämä on, miten tärkeätä on elää hetkessä ja nauttia siitä. Olin jo jonkun aikaa kamppaillut Voi Hyvin -lehden ja VOGUE'n välimaastossa, monet kysymykset sinkoili mielessäni, halusin aikaa, tilaa ajatella, pysähtyä, elää hetkessä. Elin jokapäiväistä elämääni oman elämäni kustannuksella, muiden sanelemana. Make any sence? Vai onko tää jotain Matti Nykänen filosofiaa, LOL.
Otin ja lähdin tielle tuntemattomalle, vain henkinen pää-oma mukanani.

Tästä elämänmuutoksesta on nyt kutakuinkin tasan 2vuotta. Paljon on tapahtunut, lapsikin syntynyt<3. Tänä päivänä tiedän mitä lähteä tavoittelemaan, niinkuin uramielessä. Back to da roots!

Paulo Coelho kirjoitti kirjassaan "Alkemisti":
"Kun ihminen on oikealla tiellä, koko maailmankaikkeus auttaa häntä polullaan".
Luotan siihen.